1. |
Laulu silmistä
02:31
|
|||
|
Vuorokauden ainoana hämäränä hetkenä
älä selitä
Vain ääriviivasi voin erottaa
ja silmäsi
Niihin sukellan
Kumpikaan ei uskalla liikahtaa
Älä puhu
Yön väkevä haju
teki sanat turhiksi taas
Jotkut asiat näkee silmistä
toiset tuntee sykkeestä
Jotkut asiat näkee silmistä
toiset tuntee sykkeestä
|
||||
2. |
Mitä minä olen sinulle?
03:15
|
|||
|
Usvainen Helsinki edessämme kohoaa
Tuntuu siltä, ettei mikään voisi olla parempaa
Tiedän, tähän hetkeen tuun mä usein palaamaan
kun tuolla alhaalla sumussa vaelletaan taas
Silti sinä olet jotain, mitä en käsitä
eikä se johdu siitä etten sinusta muka välitä
Olisi niin, niin paljon helpompaa
jos uskaltaisin kysyä sinulta suoraan:
Mitä minä olen sinulle?
Mitä minä olen sinulle?
Kun makaan kasvot kalpeana arkussa laskisitko vierelleni ruusun vai orkidean?
Mitä minä olen sinulle?
Mitä minä olen sinulle?
Kun makaan kasvot kalpeana arkussa laskisitko vierelleni ruusun vai orkidean?
Ehkä niin on parempi, ettei kysytä sitä kysymystä
Ehkä niin on helpompaa, ettei lausuta sanaakaan
Olet ollut siinä jo hetken verran
vierelläin seisonut, yksin jättänyt
Tiedän, nyt reunalla horjutaan
Täytyy loikata tai peruuttaa
Silti me olemme jotain, mitä en käsitä
eikä se johdu siitä etten meistä muka välitä
Olisi niin, niin paljon helpompaa
jos uskaltaisin sen itselleni tunnustaa:
Et mä yritän pitää susta kiinni, ettet sä putois
Mä yritän pitää susta kiinni, ettet sä putois
Mitä mä oon sulle?
Mä yritän pitää kiinni siitä, mitä mä oon
(Mitä mä oon sulle?)
Ehkä niin on parempi, ettei kysytä sitä kysymystä
Ehkä niin on helpompaa, ettei lausuta sanaakaan
|
||||
3. |
Preludi
00:50
|
|||
4. |
Talviuni
04:40
|
|||
|
(Mene vaan talviunille
anna kylmän kiitää ohi, pois
Mene vaan talviunille
ehkä siten sulla kipua ei ois)
Viime vuonna tuuli sun hiuksia tuiversi
Viime vuonna elämä sut kumoon taklasi
Viime vuonna et rimpuillut vastaan kun kylmyys sydämesi saavutti
Viime vuonna kestit vain kellojen siirtoon asti
Talvi saapuu taas mutta siitä selvitään
Talvi tulee taas ja sinäkin selviät
Hengitä enemmän jaksa vielä vähän
Koht loppuu tääkin päivä
Ei sun tarvii jaksaa kauaa enää
Hengitä enemmän jaksa vielä vähän
Koht loppuu tääkin päivä
Ei sun tarvii jaksaa kauaa enää
Mä oon tässä vaikket sä pystyiskään muhun nojaamaan
Mä oon tässä vaikket sä haluiskaan mua vaivata
Syyskuussa ruska pelastaa alkusyksyn hiipivältä viileydeltä
Lokakuu on täynnä kavereiden synttäreitä
Marraskuu on harmaa vain ensilumen tuloon asti
Joulukuussa jouluvalot tuo toivoo huomattavasti
Talvi saapuu taas mutta siitä selvitään
Talvi tulee taas ja sinäkin selviät
Hengitä enemmän jaksa vielä vähän
Koht loppuu tääkin päivä
Ei sun tarvii jaksaa kauaa enää
Hengitä enemmän jaksa vielä vähän
Koht loppuu tääkin päivä
Ei sun tarvii jaksaa kauaa enää
Mä oon tässä vaikket sä pystyiskään muhun nojaamaan
Mä oon tässä vaikket sä haluiskaan mua vaivata
Mene vaan talviunille
Anna kylmän kiitää ohi, pois
Mene vaan talviunille
Ehkä siten sulla kipua ei ois
Ehkä kevät tulee tällä kertaa aikaisemmin
|
||||
5. |
Sumuisia päiviä
03:23
|
|||
|
Mä rakastan sumuisia päiviä.
Kun säätila vastaa olotilaa, kerrankin.
Sumuisina päivinä on meren lupa nähdä vain välttämätön:
sumussa se mistä tulee, minne menee.
Vain tämä seuraava askel.
Mä rakastan sumuisia päiviä.
Kun pään häiriöäänet hukkuvat, kerrankin.
Sekoittuvat kaikkeen muuhun harmaaseen.
Sumu ui aivoihini, ei ääntäkään, helppo hengittää.
Sumuisia päiviä seuraa hiljaiset yöt joiden hiljaisimpina hetkinä
kuulen puoliuneeni ratikoiden kiskot ja jarrut.
Ne kertovat, että jossain sumun ulkopuolella eletään kirkasta elämää.
153 hengenvetoa myöhemmin seisot edessäni,
kerrostalonne on vinossa. Intoa tihkuen näytät ullakkonne,
jonka meri on ottanut itselleen.
Katselemme kunnioituksesta mykkinä pyykkinarun puhdasta valkoista lakanaa,
sen hulmuntaa meriveden sinessä.
153 silmänräpäystä myöhemmin merivesi on muuttunut sumuksi ja paennut
repsottavien lautojen raoista; ryhdymme korjaamaan meren omimaa laudoitusta. Seinät, lattia, katto peittyy jesariin.
Pian kaikki on taas ehjää.
Sumuiset päivät, hiljaiset yöt,
tulvaullakkouni: kaikki yhtä todellisia
|
||||
6. |
Puoliuni
03:15
|
|||
|
Repeytyneiden lakanoiden seasta kuuluu
hiljaista muminaa
Korviin valuneet kyyneleet
Jatkuvasti pala kurkussa,
voiko siihen kuolla?
Pieni ja painava
ei leijona jaksa aina taistella
Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä:
niitä jotka ovat aina oikeassa
ja meitä, jotka emme halua tietää
“Kaikki mihin kosken
menee ihan pilalle”,
sanot kun jätän sinut puoliuneen
Pieni ja painava
ei leijona jaksa aina taistella
Mutta pieni ja painavakin pärjää,
vai mitä?
Pärjäät ihan hyvin.
|
||||
Elsi Sloan Helsinki, Finland
Elsi Sloan on queer muusikko-näyttelijä. Hän haluaisi tehdä rankkaa ja raffia musaa, mutta sielusta pulppuaa silkkaa heleää ja iskevää artpop’ia. Paitsi ettei se ole ihan popia – olkoon sitten artshit’iä.
If you like Elsi Sloan, you may also like:
This debut from the Paris-based American artist showcases his genre-fluid sound.
go to album
Hideaway EP
by John Mark Nelson
Beautiful folk-derived songs on the new EP from John Mark Nelson center yearning melodies and gentle arrangements.
go to album
Johanna Samuels writes introspective and empathetic songs that explore authenticity with lovely, low-key pop melodies.
go to album
Danielle Durack's emotional music is both gentle and steely, moving from intimate bedroom pop to powerful rock in the blink of an eye.
go to album
Darkly dramatic synth-pop with airy vocals that paint a grim but still hopeful portrait of our present day.
go to album
This Melbourne group craft irresistible bedroom pop with bouncy synths and soft vocals that sweeten serious subject matter.
go to album
Plants vs. Zombies Soundtrack
by Laura Shigihara
featured on Bandcamp Radio Nov 5, 2013
go to album
